« Joulukuu 2017 »
Ma Ti Ke To Pe La Su
        1 2 3
4 5 6 7 8 9 10
11 12 13 14 15 16 17
18 19 20 21 22 23 24
25 26 27 28 29 30 31

Ei päätä, ei häntää, eikä järjen häivää.

11.03.2016 00:00

 

 

Eniten lentopallon pääsarjaotteluita pelannut Timo Tolvanen on tunnettu erittäin kilpailuhenkisenä ja eläväisenä persoonana.

– Ei päätä, ei häntää, eikä järjen häivää, Timo Tolvanen tiivistää lauseen, millä hän markkinoisi omaa uraansa, jos siitä tehtäisiin dokumenttielokuva.

Lauantaina paukkuvat sataset, kun Sammon libero saavuttaa maagisen 700 liigaottelun rajan. Muun muassa viisi Suomen mestaruutta voittanut Tolvanen arvostaa urallaan eniten pitkää taivalta lentopallon parissa. Menossa on jo yhdeksästoista pääsarjakausi.

– Lentopallo on tarjonnut sellaisia elämyksiä ja tunneskaaloja, joita ei voi rahalla mitata. Esimerkiksi matkustaa viikko Siperiaan ja hävitä europeli 3-0 tai kokea se, kun viitisen tuhatta suomalaista kannustaa äänekkäästi omiaan MM-kisoissa Puolassa.

– Lajin kautta olen tutustunut mahtaviin persooniin, joista on tullut minulle hyviä ystäviä.

Tolvanen myöntää, että viime viikot ovat olleet vaikuttavaa ja tunteellista aikaa, kun ihmiset ovat tulleet onnittelemaan ja juttelemaan otteluennätyksestä.

Yksi onnitteluista on jäänyt erityisesti mieleen. Rakas pelitoveri Aki Riihimäki ilmestyi ystävänpäivän aamuna Tolvasen ovelle. Sen jälkeen, kun Tolvanen oli noussut ottelumäärässä tasalukemiin.

– Aki piti ovella puheen, jossa hän korosti, että on hyvä olla b-suunnitelma, sitten kun joskus lopetan.  

Riihimäen huumorintaju osui napakymppiin, sillä hän toi Tolvaselle lahjaksi Plan B – punaviinipullon.

Riihimäki ei ole harmissaan, että on nyt otteluiden maratontaulukon kakkonen.

– Jos jollekin tuon virstanpylvään Suomessa suo, niin se on oltava Dole. Arvostan Dolessa eniten periksi antamattomuutta ja sitä intohimoa, millä hän suhtautuu lentopalloon. Hän vihaa häviämistä ja sellaista tunteetonta rutiininomaista pelaamista. 

– Omalla urallani sain keskittyä pääosin täysipainoisesti lentopalloon. Dolea kohtaan arvostus nousee, kun hän on onnistunut hoitamaan erinomaisesti siviilityön samalla.

Tolvanen oli edellisenä iltana heittänyt Riihimäelle haasteen Savon Sanomien videon kautta. Hän toivoi, että Riihimäki tulisi vielä kulmaan taputtamaan ja kaksikko saisi käsi kädessä päättää uran samaan pelimäärään.

– Harmi, että Aki ei lähtenyt. Olemme pelanneet juniorimaajoukkueesta lähtien yhdessä. Akin kanssa olen nukkunut samassa sängyssä enemmän kuin oman emännän kanssa. Aki olisi voinut taitojensa puolesta pelata pitempäänkin, mutta päätti keskittyä työelämään.

Ystävien yhteinen taival on jatkunut rakkaan lajin parissa, vaikka heitä ei enää nähdä saman aikaan kentällä.

– Tyttäremme ovat parhaita kaveruksia ja pelaavat samassa joukkueessa. Kävimme Kontiolahdella turnauksessa - automatkalla naureskelimme Akin kanssa, että tästäkö se ralli taas uudelleen alkaa: samojen juttujen kertominen ja kaikki.

Voimakas kilpailuvietti

Tolvanen saavutti lokakuussa 2013 kolmantena pelaajana 600 liigaottelun rajapyykin. Silloin hän totesi, että tuskin tulee ohittamaan Sami Juvosta ja Aki Riihimäkeä.

– Otteluennätyksen rikkominen ei ole ollut itsetarkoitus. Sillä kaudella olin lähellä lopettaa.

Käänteen tehnyt kevät antoi ainakin pari vuotta lisää.

– Takana oli omasta mielestä onnistunut kausi Mestaruusliigassa. Kyllä siinä kädet tärisivät, kun Tuomas Sammelvuo valitsi minut vielä 36-vuotiaana MM-kisoihin. Se toi selkeästi lisää virtaa treenaamiseen ja pelaamiseen.

Sammelvuo kehui valinnan yhteydessä, että Tolvanen on elämänsä kunnossa. Hyvästä itseironiasta tunnettu Tolvanen povasi puolestaan 2000-luvun alussa, että liberon tontilla kuolonkankeus tulee jo 35-vuotiaana. Sen jälkeen pelaaminen olisi mahdotonta.

– Kankeutta on, siitä ei pääse mihinkään. Kun katson vanhoja pelejä, kyllä nykyinen pelaaminen joskus hävettää. Välillä kysynkin, että näyttääkö se niin hitaalta kuin se tuntui. Kai se menee välillä tuurilla, kun en enää ehdi pallon alta pois.

Itseironian jälkeen tulee sitä oikeaa asiaa.

– Asenne ja pelinluku ovat kaiken A ja O. On tärkeää, että edelleen nautin pelaamisesta. Olen säästynyt myös pahemmilta loukkaantumisilta, 38-vuotias Tolvanen taustoittaa.

Sammon päävalmentaja Jukka Tuovinen toteaa leikkisästi, että on kyllästynyt vastaamaan liberolegendan lopettamisaikeisiin, sillä Tolvanen on hupattanut niistä kymmenen vuotta.

– Pelitaidollisesti Dolen ei ole syytä lopettaa. Näen, että viimeisen viiden vuoden aikana hän on kehittynyt puolustuspelaamisessaan. Tarkoitan intohimoa ja päättäväisyyttä, millä hän kaivaa puolustuspalloja ylös. 

Erittäin vahva kilpailuhenkisyys on yksi pitkän uran selittävistä tekijöistä.

– Jokainen voi ottaa oppia siitä, millä intohimolla Dole laittaa itsensä täysillä likoon kentällä. Hän on aina parhaimmillaan otteluissa, joka on kovan urheilijan merkki, kymmenisen vuotta Tolvasta valmentanut Tuovinen arvioi.

”Jääräpäisellä” kaksikolla on ollut aikoinaan pari yhteenottoa juuri kilpailuhenkisyyteen liittyen.

– Dolella oli nuorempana enemmän särmää luonteessa. Dole on huono häviäjä, se särmä ei ollut aina hyväksi muille pelaajille. Iän myötä särmät ovat hioutuneet ja hän oppinut paremmin käsittelemään tilanteen.

– Sama kilpailuhenki näkyy bussissa, kun annamme pojille luvan pelata korttia tai PlayStationia. Äänistä päätellen Dole ei pärjää niissä, mutta pitäähän jonkun se touhu rahoittaa, Tuovinen naurahtaa.

Tuovinen uskoo, että Tolvasen otteluennätystä ei tulla ihan hetkeen rikkomaan. Arvostus nousee vielä korkeammalle, kun ennätysmies on yhdistänyt lentopallon, päivätyön ja perhe-elämän. Näin pitkä ura on varma todiste siitä, että Tolvanen rakastaa syvästi lentopalloa. 

Riihimäki ennakoi, että Dolen otteluennätyksen uhkaaminen vaatii paljon. Varsinkin, kun suuntaus on, että pelaajat lopettavat nuorempina ja siirtyvät työelämään sekä muiden haasteiden pariin.

”Huippupelaaja-vaihe jäi kokematta”

Tolvasen yksi harmituksista on, että hän ei päässyt kokemaan ammattilaiselämää.

– Olisiko se auttanut pelaajana ottamaan vielä sen yhden askeleen, jos olisin pelannut kovemmissa liigoissa ja päässyt harjoittelemaan enemmän. Voi sanoa, että huippupelaajan vaihe jäi kokematta. Ensin olin junnu, sitten lupaava pelaaja, sitten kokenut pelaaja ja lopulta menetetty toivo, Tolvanen naureskelee.

Ulkomailta tuli kyllä tarjouksia. Lähimpänä oli siirto Ranskaan vuonna 2008.

– Minulla oli parin vuoden sopimus ja perhe oli lähdössä matkaan. Homma muuttui, kun kahden ulkomaalaisen kiintiö oli tulossa voimaan. Seura ei halunnut täyttää kiintiötä liberolla ja se homma kariutui. Lopulta se ulkomaalaiskiintiö ei tullutkaan voimaan.

On mielenkiintoista, että 19. pääsarjakauttaan pelaava Tolvanen oli lähimpänä ammattilaisuutta, kun hän pelasi ykkössarjaa Kempeleen Lentopallon riveissä kaudella 2006.

– Maanantaista keskiviikkoaamuun olin töissä Kuopiossa, sitten loppuviikoksi ajoin Kempeleeseen.

Tolvanen on suuresti kiitollinen perheelleen ja työnantajalleen, että kolmen asian yhdistäminen on toiminut niin monen vuoden ajan.

– Ei voi liikaa korostaa Eijan roolia kodin hoitamisessa, hänellä on ollut ihailtavan pitkä pinna. Olen ollut paljon poissa pelien ja treenien takia. Kyllähän siitä tulee välillä huono omatunto. Olen kuitenkin luvannut tehdä lumityöt toukokuusta lokakuuhun. 

– Myös työnantaja on ollut kärsivällinen ja joustanut, Granon asiakkuuspäällikkönä työskentelevä Tolvanen kiittelee.

– Ehkä eniten pelottaa se, millä täytän aukon tulevaisuudessa, kun lentopallo jää pois. Emäntä on toivonut Facebookissa, että jatkaisin. Kai se pelkää, että sekoaisin tai sitten ei vaan tykkää katsella minua kotona.

Kentällä Tolvanen tunnetaan räväkkänä persoona, joka elää vahvasti tunteella pelin käänteissä. Kotona tilanne on toisin. Totuus tuli lapsen suusta Tolvasen 600. liigapelissä.

– Tytär Netta sanoi kenttähaastattelussa, että iskä on kotona laiska. Repesin nauruun vastaukselle kuten koko yleisö. Netta meni syrjään, koska pelkäsi, että olen vihainen vastauksesta. Sanoin, että vastaus on ihan totta. Olen tosi rauhallinen kotona. Makaan sohvalla, katson nettiä ja päivittelen Facebookia.

Kentällä nähtävät suuret tunteet ja show saattavat vääristää tavallisen katsojan käsitystä Tolvasesta.

– Siviilissä Dole on asiallinen kaveri. Fiksu ja kohtelias kaikkia ihmisiä kohtaan. Minun ei kyllä pitäisi sanoa tätä, Tuovinen kertoo.

Höpöttäjällä on tarkka muisti

Tolvanen on tunnettu verbaalisesti taitavana moottoriturpana. Eipä ole ihme, että pelitoverit ovat saaneet tottua uskomattomiin tarinoihin bussimatkoilla.

– Dolella on aivan ilmiömäisen tarkka muisti. Hän pystyy kertomaan vuosien takaa esimerkiksi miten joku erä tai pelipallo eteni. En itse pystyisi millään vastaavaan, Tuovinen hämmästelee.

Tolvasella on vielä hyvät muistikuvat ensimmäisestä liigaseurastaan, Keski-Savon Paterista.

– Kauden päätöstilaisuudessa fläppitaululla oli esillä aikajana, johon päävalmentaja Reino Kosonen oli merkannut pelaajat, joiden kanssa hän halusi jatkosopimuksen. Kuuluin alareunaan, jolle jatkoa ei haluttu. 

– Otin paperin talteen ja päätin, että näytän vielä. Se taitaa olla vieläkin jossakin tallessa. Seuraavana vuonna siirryin KuPS-Volleyn riveihin. Olemme Kososen kanssa hyvissä väleissä. Hän oli vaativa valmentaja, joka sai otettua pelaajista paljon irti. 

Se uran legendaarisin jekku nähtiin Tampereella. Tolvanen liukui pallonhakutilanteessa toimitsijapöydän alle ja avasi samalla reissulla tuomaritarkkailija Jarmo Salosen kengännauhat. 

Muistissa on myös surmanloikka mainosaitojen taakse. Kerran hän oli lähellä heittää täydellä voimalla pallon kohti tuomari Eero Niskasta

– En tiedä, mikä päässä sumeni. Onneksi sain hillittyä hieman ja pallo kopsahti tuomarinkoppiin. Kortinhan se siitä antoi.

Tolvanen myöntää, että hän tarvitsee vierelleen toisen hölösuun, joka höpöttää ja potkii perseelle vaikeina aikoina. 

Hän sanookin, että tänä vuonna on ollut tuskaisempaa, kun on tottunut muun muassa Lelu Ojansivun, Enderwin Herreran, Timo Leikkaan, Tatu Säisän ja Antti Siltalan juttuseuraan. 

Sielujensympatia oli erityisen vahva Tiikereihin siirtyneen Herreran kanssa. Tunne oli molemminpuolinen, sillä Herrera on kutsunut Tolvasta valkoiseksi veljekseen.

– Eddyn kanssa höpöttely auttoi aina. Tosin kovin montaa asiallista keskustelua emme ole käyneet. Esimerkiksi meidän WhatsApp-viestit eivät ole julkaisukelpoisia. Rehellisesti Eddy teki minusta paremman pelaajan. Arvostan sellaista pelaajaa, joka näyttää avoimesti tunteensa.

Samaa voi sanoa Tolvasesta, joka kuuluu ehdottomasti Mestaruusliigan värikkäimpiin persooniin. Persooniin, joita lentopallo lajina kaipaa kipeästi.

Tolvasta voi hyvin kuvailla ikiliikkujaksi, joka purkaa kentälle kaiken energiansa ja hulluutensa. Hän tsemppaa hullunkiilto silmissään pelikavereita, heittää läpsyjä pallopoikien kanssa ja höpöttelee kummia tuomareille sekä vastustajille.

– Oma roolini on pitää elämää kentällä ja saada lisää fiilistä myös katsomoon. Joitain katsomossa saattaa ärsyttää riekkumiseni, mutta se on tyylini, jolla tulen jatkamaan loppuun asti. Pelissä pitää olla tunnetta sekä erilaisia persoonia, niiden takia ihmiset tulevat lehtereille.

Tuovinen korostaa, että show’n pyörittäminen on Tolvaselle tärkeä tapa latautua otteluun.

– En voisi valmentajana kuvitella, että rupeaisin rajoittamaan sitä. Sitten Dolen peli kuolisi, Tuovinen painottaa.

Tolvanen muistelee, että aikoinaan pelit Isku Volleyta vastaan olivat erittäin kiihkeitä. 

– Verkon toisella puolen oli isoja persoonia kuten Sauli Silpo ja Tuomas Tihinen. Jussi Heinon kanssa juteltiin vähän aikaa sitten, että mies miestä vastaan tapahtuva suunsoitto on vähentynyt.

Tolvanen ei ole pelikentällä vastustajan näkökulmasta niitä miellyttävämpiä tapauksia.   

– Pelin jälkeen sitten pystyy juttelemaan normaalisti ja naureskelemaan. Se on vain minimaalinen osuus, jotka eivät ole minun kanssa enää missään tekemisissä.

Suurieleisyydestä nauttiva Tolvanen arvioi, että 70 prosenttia tuuletuksista on aitoa tunnetta, 30 prosenttia show’ta.

– Jos on vaikea paikka, tuuletuksia tulee usein ylikorostettua. On helppo olla onnellinen ja tuuletella toisten suorituksille, sillä itseltäni hyviä ei enää tule.

Onnen hetkiä ja karvaita pettymyksiä

Ne suurimmat ilot hetket liittyvät mestaruuksiin.

– Mestaruus KuPS-Volleyn riveissä kaudella 2000 on jäänyt erityisesti mieleen. Kukistimme NaPan ratkaisevassa viidennessä finaalissa, ja katsomossa oli viitisen tuhatta katsojaa. Oli tunteikasta voittaa mestaruus kotikaupungissa ja kaikkien niiden tuttujen edessä.

Sammossa mestaruuksista on tullut kolme. Erityisesti mestaruus kaudella 2009 on jäänyt mieleen. 

– Olimme hävinneet kaksi edellistä finaalia Santasportille viidennessä ottelussa ja vielä viidennessä erässä. Finaalin jälkeen itkin takaviivalla ja sanoin Perälälle, että ei tästä tule mitään. Olin itse sössimässä ratkaisevaa erää.

– Seuraavana vuonna itkimme Perälän kanssa sitten ilosta. Saimme viimein mestaruuden, joka oli karttanut pitkään meitä. Siinä pyyhkiytyi kahden vuoden hopeat kerralla.

Tolvanen toteaa, että voittojen pitää näkyä ja kuulua.

– Olihan se mestaruusjuhlien meno hurjaa. Tuskinpa enää vanhan miehen terveys kestäisi sitä rallia nuorempien mukana. Ei niistä juhlista voi julkisesti tarkemmin kertoa, meno oli sen verran kova. 

Samalla tavalla tappioiden ja muiden raskaiden kokemusten pitää tuntua.

Tolvasen uran rankin kokemus oli, kun kaverit pettivät lupauksensa, ja hänen optiota Leka Volleyssa ei käytetty kauden 2015 päätteeksi.

– Se oli kova paikka. Koin, että Leka Volley kohteli minua väärin. Varmasti syytä oli minussakin.

Tolvanen kertoo, että Leka Volleyssa hänen luontaista show’ta kentällä rajoitettiin.

– En saanut ottaa kontaktia tuomariin ja vastustajiin tai tuuletella samalla tavalla. Ihmettelin asiaa ja sitten olikin verokortti pöydällä. 

Tuolla karvaalla hetkellä tarvittiin yhden tärkeän sielunveljen apua.

– Antti Siltala on antanut jeesiä paljon urallani. Kun sain lähtöpassit, soitin ensiksi Antille. Kävimme ensin lenkillä päästelemässä höyryjä ja menimme sitten saunaan. Oli tärkeää, että sain käydä asioita läpi, sillä hermot olivat kovilla. 

Seuraavana edessä oli puhelinsoitto Sammon pomo Timo Perälälle.

– Otin nöyrän puhelun ja kysyin pääsisinkö pelaamaan. 

Edellisenä keväänä Tolvanen oli jättänyt jäähyväiset Sammolle kyyneleitä vuodattaen.

– Oli kova paikka jättää Sampo ja siirtyä paikalliskilpailijaan. Hieman pelotti, miten hän reagoi. Oli helpottavaa kuulla, että Perälä halusi minut ilman muuta takaisin. Se oli erittäin tärkeä luottamuksen ja kunnioituksen osoitus.

– Voi sanoa, että Perälä pelasti urani. Uralleni olisi tullut muuten paska loppu. Olisi hienoa voittaa mitali hänelle ja Sammolle. Sammossa olen saanut olla omanlaiseni persoona alusta loppuun. Kiitos siitä.

Tolvaselle tämä kausi on jo kahdestoista Sammossa. Perälä on todennut, että Tolvaseen henkilöityy sampolainen lentopallo. Libero on ollut suuri persoona, joka on houkutellut kansaa lehtereille.

Tuovinen puolestaan painottaa, että Tolvanen on ollut tärkeä palikka henkisenä johtajana ja edesauttanut hänen urakkaansa valmentajana. Parasta on, miten ulospäin suuntautuva johtajatyyppi rentouttaa muita pelaajia.

– Ei minua nelikymppiseksi uskoisi, jos näkisi mitä pukukopissa tapahtuu. Roolini pukukopissa on kasvanut johtavammaksi iän myötä, Tolvanen kertoo.

Tolvanen on oppinut aistimaan hyvin pelaajien silmistä ja olemuksesta, millainen joukkueen henki on ja ollaanko nyt peliin tarpeeksi hereillä. Siitä riippuu, pitääkö Tolvasen ottaa rentouttavat vai kovemmat keinot käyttöön. 

Tolvanen korostaa, että mestaruusvuodet ovat opettaneet, että vaikeudet kauden aikana kasvattavat joukkuetta. Siitä hän latelee pari päinvastaista esimerkkiä.

– 2008 meillä oli kasassa kovin joukkue ja voitimme runkosarjan ylivoimaisesti. Etenimme myös pudotuspeleissä voitosta voittoon. Sitten Akilla meni finaaleissa sormi – emmekä osanneet käsitellä tilannetta. Pelimme meni jumiin ja hävisimme mestaruuden.

– 2005 olisi voinut mennä paska housuun, kun ykköshakkurimme Salvis Cielavs kannettiin paareilla kentällä. Odotettiin, että se kääntäisi sarjan. Jani Säisä oli pelannut jo aikaisemmin kaudella ja onnistui mainiosti käyttämään tilaisuuden. Silloin pystyimme reagoimaan joukkueena oikealla tavalla.  

”Yksi vuosi lisää”

Tolvanen on useissa haastatteluissa sanonut tämän kauden olevan päätepysäkkinsä. Kansanliike niin katsomoissa kuin sosiaalisessa mediassa rummuttaa ainakin vielä yhtä vuotta lisää. 

Varsinkin kuvanmuokkaukset ovat karanneet pahasti käsistä. Surrealistisin niistä on kuva, jossa harmaatukkainen ja raihnainen Tolvanen saapuu rollaattorin kanssa liigaottelun alkupallotteluun Korsossa vuonna 2070.

Tolvanen on toivonut uralleen hyvää päätöstä. Siitä on tehty tulkintoja pukukopissa.

Mikko Väliaho sanoi, että hommataan tänä vuonna mitali, että päästään Dolesta vihdoin eroon, Tolvanen naurahtaa tuttuun tyyliinsä.

Kauden aikana Tolvasella on ollut ristiriitaisia fiiliksiä. Välillä vaikuttaa selvältä, että tämä on viimeinen kausi ja sitten tulee taas aikoja, jolloin lentopallo maistuu pirun kivalta.

Prosentteja jatkamiselle siis on ilmassa. Ihan jo puhtaasti siitä syystä, että hänen varmoille lopettamislausunnoilleen ei päästäisi taas naljailemaan.

Millaisena pelaajana toivot, että sinut muistetaan, kun ura joku kaunis päivä loppuu?

– Pelaajana, joka on elänyt vahvasti tunteella ja nauttinut sata lasissa lentopallosta. Sen, että minusta on pystynyt aistimaan aidon fiiliksen ja rakkauden lajiin.

 

Dolen tähdistöjoukkue omista pelikavereista

Passari: Aki Riihimäki

Hakkuri: Lelu Ojansivu

Keskitorjujat: Tatu Säisä ja Jari Salokangas

Yleispelaajat: Antti Siltala ja Enderwin Herrera

 

Valmentaja: Jukka Tuovinen (vaikka ärsyttääkin laittaa se tähän)

 

 

Teksti ja kuvat: Teemu Hassinen